DRAKE MILLIGAN
On The Rocks, Helsinki 25.7.2024
On paha nimetä syytä, miksi amerikkalainen country-musiikki vaikuttaa olevan Suomessa juuri nyt, loppukesällä 2024, kenties suositumpaa kuin koskaan. Tarkastelupinta on toki yhä rajallinen ja tulkinnanvarainenkin. Nashvillessä majaansa pitävän nuorukaisen Drake Milliganin (s. 1998) vetovoimalla onnistuttiin joka tapauksessa loppuunmyymään Helsingin On The Rocks -ravintolan noin 350 asiakaspaikkaa jo hyvissä ajoin ennen poikkeuksellista visiittiä, mutta olisiko hypetetyn artistin sädekehällä pystytty samaan temppuun vaikkapa seuraavaa kokoluokkaa edustavalla Tavastia-klubilla? Rohkenen epäillä.
Tuskin kannattaa myöskään spekuloida, kannustiko tämä jopa kotoisissa kantripiireissämme sangen tuntematon kaveri väen lopulta liikkeelle ennen kaikkea taannoisen American Idol- ja America’s Got Talent -näkyvyytensä ansiosta? Talentissa omilla countrykappaleillaan ja -tyylillään peräti pronssisijalle vuonna 2022 sijoittunut sekä muutakin tv-kokemusta (mm. Elviksen roolissa) hankkinut Milligan kaikesta huolimatta onnistui peliliikkeessä, jota ei ainakaan voi selittää pelkällä reality-nosteella. Eikä varsinkaan siellä täällä selityksiksi ehdotetuilla Taylor Swift- tai Beyoncé-korteilla. Edellisistä poiketen tämä herra nimittäin kauhoo rehdisti menemään altaan siinä päädyssä, jonne vain pesunkestävällä cowboylla on asiaa.
Samoissa vesissä on vuosikaudet menestyksellä kroolannut myös lämmittelijän roolissa tavanomaista laajemmalle kohderyhmälle itseään esittelemään päässyt Larry Peninsula. Ennakkoluulottomasti suomalaisartisti pitäytyikin täysin omaa käsialaa olleessa materiaalissaan, ja innostuneen vastaanoton perusteella oli helppo summata hänen löytäneen salin täydeltä uusia ystäviä musiikilleen. Soolokitaristin tehtävät pedal-steelisti Jussi Salmisen kanssa tyylikkäästi jakanut (sekä rytmiosastolla ammattilaisluokan tukea basisti Timo Kanervalta ja rumpali Ari Hujaselta saanut) Peninsula keskittyi valinnoissaan vuoden 2018 esikoisalbumiinsa ”Country Music Only” käynnistäen huolella puntaroidun settinsä jylhästi mollisoinnutetulla Just A Moment In Time -kappaleella. Luotto Pretty Good Crowdin, Walk The Talkin ja Cowboy Heartin kaltaisten taiten sävellettyjen ja sanoitettujen honkytonk-originaalien voimaan osoittautui passeliksi vedoksi. Sympaattinen musikantti otti yleisönsä mm. elokuvasta ”Dallas Buyers Club” lyyrisen inspiraationsa saaneella julistuksella I’d Rather Die With My Boots On, uudella sinkkuraidallaan Bandwagon, suomenkielisellä Saimaalla sekä osuuden päätöksenä kuullulla kiistatta tunnetuimmalla teoksellaan Country Music Only.
Blue Suede Shoesin tahdissa estradille rokaten ja rollaten singahtanut Drake Milligan nappasi hänkin keskimäärin kolmekymppisen ja huomattavissa määrin naisvoittoisen klubipopulaation estoitta henkiseen kainaloonsa – pitäen sitä hellässä puristuksessaan läpi puolitoistatuntisen rupeaman.
Niin Milliganin kuin hänen koko turneebändinsä piinkovaksi hiotussa mutta yhtäältä ihailtavan leikkisässä estradiolemuksessa on aistittavissa paljon Dwight Yoakamin oppeja. Perinteisen honkytonk- ja Bakersfield-countryn sekä paikoin western swing’mäisen repertuaarinsa Milligan on pönkittänyt teemallisesti genrelleen tyypillisten ironissävyisten juomalaulujen (Bad Day To Be A Beer, Over Drinkin’ Under Thinkin’, Jukebox Songs And Barstool Beers, How Much Beer) sekä parisuhdetilitysten (Hating Everything She Tries On, Don’t Leave Me Loving You) varaan. Hengentuotteissa on silti ihka oma klanginsa, joka ohjautui kirkkaimmin päivänvaloon Slow Dancin’ To A Fast Songin ja Don’t Leave Me Loving You tapaisilla monitasoisemmilla balladeilla.
Ilmeisen vakiomuotoisen ohjelmiston kera rundaava lauluntekijä on päättänyt soluttaa tämänkertaiseen kiertueohjelmistoonsa yllättävän runsaasti lainanumeroita, joista perimältään tuoreimpiin lukeutui versio George Straitin 1980-luvulla hitiksi nostamasta The Firemanistä. Illan mittaan kantritietoisempaa väkeä kosiskeltiin mm. Buck Owens- ja Johnny Cash -sikermillä, Roy Orbisonin Oh, Pretty Womanilla sekä veitikkamaisimmillaan Elvis-bravuurilla Burning Love. Viimeistä silausta myöten ennakkoon käsikirjoitetun oloinen ja show-maneerien kyllästämä performanssi ei kuitenkaan oikeasti ollut illan keskeisin anti. Milligan osoitti niiden keskelläkin olevansa aidosti karismaattinen ja paikkansa työllään ansainnut tekijämies, jolle ei voi muuta kuin povata mitä parhainta tulevaisuutta ylikilpaillussa liigassaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
Kuva: Drake Milligan (c) Pete Hoppula
